...lämpöä ja läheisyyttä:

Nelli:

Onpas ollut omituinen viikko. Mä olen reppana ihan sekaisin. Mä kun niin kerkesin fiilistellä, että saan olla tämän perheen ainokaisena rintsenssana monen monta viikkoa, mutta toisin siis kävi. Iskä lähti jonnekin keskiviikkoaamusta ja palasi Rutkun kanssa päivällä kotiin. Mun rintsenssanelämäni loppui siis kovin lyhyeen. Mä heti näin, että Rutkulla oli joku hätänä. Se oli kovin kipeä ja väsynyt. Ei yhtään semmonen normaali Rutku. Tuonne se kömpi sänkyyn ja sitten irvisti mulle, että pysykin pois, kun hänellä on paha ola. Voi jestas kun mä en siten yhtään tiennyt miten päin mä olisin ollut. Enhän mä mitenkään halunnut aiheuttaa mitään konflikteja saatika vielä pahentaa toisen oloa. Oli vaan niin kamalan vaikeeta koittaa olla sillain häiritsemättä. Mamma ihan nauroi mulle, kun mun silmätkin kuulemma pyörivät päässä, kun hedelmäpelissä, kun en oikein tiennyt minne olisin edes katsellut, etten vaan häiritse Rutkun lepäämistä. Tuossa mä koitin tanssahdella ja esittää kaikenmaailman sirkustemppuja kuitenkaan häiritsemättä toista liikaa. Kamalan vaikeeta. Sitten Rutku sai kauheasti rapsutuksia ja mun olisi pitänyt vaan tönöttää nätisti vähän sivummassa. Liian vaikeeta mulle.

Kaikista kamalinta on tässä ollut se, että Rutkulle ei oikein ole ruoka maistunut ja sille on sitten siitä hyvästä koitettu tarjota vaikka mitä herkkuja. Arvatkaa vaan onko kiva kattella vierestä, kun toinen räkii metwurstit pitkin lattioita! Tosi reiluu! Mulle ei siis ole tarjottu yhtään ylimääräistä herkkua. Tämä on ihan kaameeta. Mummulassakin Rutku sai Yrjön nakkeja. Reiluu! Mä olen aina saanut vain jauhonakkeja, jos nakkeja olen joskus saanut. Toiselle sitten syötetään jotain 98% lihaa -nakkeja. Tarttis varmaan nousta kapinaan...

Rutku taitaa olla sitä mieltä, että iskä on sen ritari, eikä se nyt mammasta välitä juuri hittojakaan. Mamma on sille pelkkää napanöyhtää. No mutta minäpä olen ollut oikein mamman mussukka koko viikon. Me ollaan tehty kaikkea kivaa yhdessä, kuten käyty agilitaamassa (joo, uskokaa tai älkää, tuo norsu pystyi vielä melkein juoksemaan!). Mamma sentään rapsuttelee mua ja käyttää mua mettälenkillä. Iskä on sitten saanut olla Rutkun sairaanhoitaja. Siltä puuttuu vaan semmonen valkoinen kolttu.

Alkaa tuo Rutkukin tuosta onneksi parantumaan. Tänään se jopa leikki narulelulla ja tepasteli iloisesti ympäri kämppää. Sillä taitaa olla aika kaamea viikko takana, mutta päivä päivältä näyttää silläkin olevan parempi mieli. Kauhea se on ainaksin nauramaan. Sitä on naurattanut nyt vähän kaikki jutut. Ja sen verran se on jo "pehmennyt", että raaskii tulla mun viereen nukkumaan ja lämmittämään meikälikan palelevia luita. Ihanaa! Mun oma varaava lämpöpatteri is back. Niin, ja Rutkun korvat mä tossa justiinsa putsasin. Siitä se taisi oikein nautiskella.

Ruutin ja Unon ainokainen leikattiin maailmaan eilen. Pikkuinen oli vetänyt leikkauksessa nestetä keuhkoihin. Pentu eli muutaman tunnin ja nukkui sitten pois. Hei hei, enkelipentu, Aboensis Darn Hot Fellow.

Tässä vielä kuva, joka äidistä ja pojasta ehdittiin ottamaan ennen kuin toinen lähti:

Kuva: H Kohonen

Rutku on jo kotimatkalla. Nyt sihteerikkö koittaa kerätä itsensä kasaan ja saada isännän ja Nellin avustuksella seurattua Rutkun sektiohaavan paranemista sekä maitotonkkien hyytymistä. Eiköhän tämä taas tästä... Kiitos Heidille Rutkun hyvästä hoidosta!

Nelli:

Mä keksin itelleni justiinsa uuden viran: Ehkäisyvalistaja. Kattokaas kun nuo tämän perheen muut naikkoset ovat paisuneet kuin pullataikinat (Rutkukaan ei siis vielä ole räjähtänyt), niin ihan vaan kun mä olen vannoutunut lapseton koiraotus, niin ajattelin kertoa kaikelle maailmalle miten voikaan käydä, jos ei muista käyttää eristettä. Tässä meidän perheen muut naikkoset, elikäs Rutku ja mamma. Ylemmät kuvat on otettu kesällä 2009. Molemmat, ah, niin hehkeinä, lähestulkoon rantakuosissa. Alemmat kuvat sitten paljastavat miten käy, jos treffailee liikaa noita miehiä. Kuvat tammikuulta 2010. Mitä tästä opimme: Jos haluat pysyä ihanan hehkeänä, muista silloin pysyä pois miehistä! Siinä käy niin kaksi- kuin nelijalkaisillekin huonosti, jos nuo miehet päästää vauhtiin. Että kiitosta vaan iskä sekä Uno. Näin tässä nyt on käynyt:

Nelli:

Oujee, mä saan olla tämän perheen rintsenssana ihan yssistäni, ainakin hetkellisesti. Rutku lähti perjantaina Heidille Lietoon poikimaan. Noh, ei se vielä ole jakautunut, mutta yritys on kova. Ehkäpä tässä viikon aikana Pröttiksen ja Unon jälkikasvu saadaan maailmaan. Mammakin saa seurata nuppusensa touhuja Web-kameran kautta TÄÄLLÄ. Tosin onneksi se kamera ei ole aina päällä, joten tuo eukko saa jotain omiakin hommia täällä kotona tehtyä. Ettei vaan jää meikäläisen palveleminen vähemmälle.

Mulla on tässä viimeisen viikon ollut taas kauhean horny fiilis. Se on tämä juoksuaika, joka pistää meikälikan hormoonit taas hyrräämään. Mä olin vähän petynyt, kun Heidillä oli Uno mukana, kun se haki Ruutin, mutta mä en päässyt yhtään heilastelemaan Unon kanssa. Se vaan laitettiin tuonne verkon toiselle puolele. Vähän hanurista. Mä olisin ihan pikkasen vaan kaivannut jotain äksöniä. En mä mitään jälkikasvua todellakaan (edelleenkään) halua, oltaisiin vaan voitu pitää hieman omaa kivaa.

Mammaa meinaa ihan hävettää nämä mun heilasteluyritykseni tuolla pihalla. Aina kun joku poikakoiruus tulee vastaan, niin meikäläinen on takapuoli törröksissä, heti valmiina. Tylsää vaan, kun tuo eukko tempoo mut remmissä ohi niistä pojista. Naapuritalossa majailee pari collietakin ja mä koitin niitä vikitellä kun tultiin metsästä tuossa eräänä päivänä. Niistä ainakin toinen on poika, ja se olis kyllä heti lämmennyt mun iskuyrityksille, mutta kun mamma ei päästänyt mua lähemmäs. Pikkasen tylsä eukko. Ehkä sitä ottaa päähän olla tuommonen iso ja lihava, ei niin kovin hehkeä. Se ei siten tykkää, että joku muu on näin hyvässä kuosissa ja innokas heilastelemaan poikien kanssa.

Meillä oli oikein bileetkin viikonloppuna. Mä olin ensin ihan vissivarma, että ne bileet järkättiin ihan sitä varten, että Rutku lähti pois. Ei se vaan kuulemma niin mennyt, ei ne olleet mun bileet. Ne oli jotkut tuparit mamman ja iskän porukoille. Saunanvalmistujaisjuhlat. Väkeä riitti koko viikonlopuksi ja osa kävi testaamassa sen meidän saunankin. On kuulemma hyvä sauna. Tässä vielä pari kuvatusta meidän uusista pesutiloista:

Pesuhuone:

Meidän musta sauna, jonka kaikki puupinnat on mamma ihan omin pikku kätösin maalannut:

Mekin käytiin Rutkun kanssa vähän fiilistelemässä: